Ope voi hyvin!

Edellisestä blogikirjoittelusta on kulunut taas hetki. Viime lukuvuosi veti mukanaan ja oli aikamoisen draivin aikaa. Työnkuvani muuttui Kuopion lukiotoimessa siten, että noin puolet työstäni Kuopiolle koostui opettamisesta ja puolet kouluttamisesta, kehittämisestä sekä lukiotoimen opettajien henkilökohtaisesta valmentamista. Yritykseni puolella...

Nimittäin nostin vähän ennen joulua maastavedosta sata kiloa. Jes! Jes! Jes! Tiedän, että jollekin tuo kyseinen sata kiloa on lämmittelypaino ja toiselle täydellisesti mahdoton tavoite. Osaa ei varmasti kiinnosta tipan tippaa mitkään maastaveto- tai penkkiennätykset, niin kuin ei varsinaisesti salitreenikään nappaa missään muodossa. Mutta...

Lukuvuosi on alkanut ryminällä ja jokasyksyinen yo-koerumbakin on jo (onneksi) saatu maaliin. Alkanut lukuvuosi näyttää edellisvuosiin verrattuna kohdallani hyvin erilaiselta. Koskaan en ole opettanut niin vähän kuin tulen tulevan lukuvuoden aikana opettamaan, sillä kehittäminen, kouluttaminen ja opettajien pedagoginen valmentaminen tulevat...

Analyyttisenä ihmisenä minulle on luontaista katsoa näin lukuvuoden päätteeksi taaksepäin ja miettiä jotain suurempaa teemaa, jota viimeisin lukuvuosi on minulle opettanut, ja jota ottaa opiksi myös seuraavalle lukuvuodelle. Tänä vuonna tuo teema on rajat.

Olen aina ollut erittäin työorientoitunut ihminen. Olen nauttinut työntekoon liittyvistä haasteista, eikä "paljon töitä" ole ollut minulle automaattisesti stressaava asia. Koen työstressiä korkeintaan tilanteissa, jossa "paljon töitä"-yhtälöön otetaan mukaan "vähän aikaa"-lisäosa. Olen myös aina ollut työssäni aikaansaava ja tehokas. Kun tein töitä...

Oletko ikinä pohtinut kunnolla sitä, miten sosiaalinen media vaikuttaa hyvinvointiisi? Tätä pohdintaa tehdään ainakin omalla alallani, eli opetusmaailmassa, paljon nuorten kohdalla. Puhutaan siitä, miten flittereiden läpi tuotetut kuvat tuovat nuorille ulkonäkö- ja menestyspaineita. Uskon, että aikuisten ihmisten kypsempi näkökulma elämään osaa...

Kuulostaako seuraava tilanne yhtään tutulta? Keskellä kiireisen opearjen sitä antaisi mitä vain, jos saisi työpäivän aikana pysähtyä hetkeksi ja nukkua kunnon päikkärit. Ja sitten, kun saa oikeasti vain olla, kuten syyslomalla, niin sitten sitä alkaa tylsistyä kuoliaaksi. Ärsyttävää, eikö?

Opettaja ja opiskelu. Uhka vai mahdollisuus? Tie ikuiseen onneen vai lopulliseen uupumukseen? Mitä ajatuksia tuo kombo herättää sinussa? Minä pidin ennen tuota yhtälöä lähinnä mahdottomana. Olen aina ollut kiinnostunut monesta uudsta asiasta ja erityisesti oma työni kehittämisestä. Mutta kun se aika. Miten se voisi riittää kaiken opettajarumban...

Olen opettanut viimeksi marraskuun 2021 lopussa. Opintovapaan ja kesäloman ansioista viimeisimmästä kerrasta opiskelijoiden kanssa luokassa alkaa siis olla kulunut jo niin paljon aikaa, että olen odottanut töiden aloitusta jo lähes malttamattomana. En muista lukuvuotta, jolloin en olisi odottanut lukuvuoden aloitusta innokkaana. Nyt fiilis on...

Edellisestä blogikirjotuksesta on vierähtänyt hetki. Pääasiassa tämä viive johtuu siitä, että olen ollut ihanassa flow-tilassa opintojeni päättötyön, Motivaatiokaupungin, kanssa ja olen halunnut keskittää kaiken aikani juuri siihen. Kaikenlaista arjen yleisestä säädöstä koronaan on mahtunut tälle aikavälille, joten kaiken sen ajan, jonka olen...

Kyllä vai ei? Kumpi vastaus on oikea? Tämä on tietysti täydellisen tilannesidonnaista. Molemmissa voi olla omat hyvät seurauksensa. Molemmissa on myös omat sudenkuoppansa. Ja jotta pystyisimme rakentamaan omannäköistä opettajuutta, molemmille on paikkansa ja molempia pitää osata käyttää. Tässä blogikirjoituksessa käsittelen sitä, missä tilanteissa...

Minä aloitin juuri opintovapaan! Ja siksi ajattelin kirjoittaa blogiin ajatuksia juuri tästä hetkestä ja siitä, mitä toivon opintovapaan minulle antavan.Olen ensinnäkin aivan mielettömän innoissani opintovapaastani ja tästä ihan erilaisesta arjesta! Olen tehnyt DigiErko-digipedagogiikan asiantuntijan opintoja Itä-Suomen yliopistossa nyt noin vuoden...

Kerroin ensimmäisessä blogikirjoituksessani ajasta, jossa saavutin väsymykseni osalta sen vaiheen, että ymmärsin muutoksen olevan välttämätöntä. Rakas puolisoni oli yhtenä henkilönä elämässäni, joka toi esille toimintani kestämättömyyttä, ja kiitos hänelle siitä. Kyllä minä varmasti itsekin tuon järjettömyyden ymmärsin, mutta kai myös tarvitsin...

Edellisessä kirjoituksessani kävin läpi ajatuksia, miten tärkeää on oman opehyvinvointinsa kannalta olla oma itsensä ja rakentaa omannäköistä opettajuutta kaikkien ulkoisten paineiden keskellä. Tuon ajatuksen toteuttamisen yksi olennaisimmista oletuksista on, että me tunnemme itsemme. Miten muuten voisimme tehdä omannäköisiä ratkaisuja? Tässä...

Olen identiteetiltäni opettaja. Sitä olen ollut siitä lähtien, kun ensimmäistä kertaa kävelin 20-vuotiaana sijaisena luokkaan opiskelijoiden eteen. Identiteettiini mahtuu kuitenkin myös paljon muuta. Olen puoliso, äiti, tytär, sisko ja kummi. Olen yrittäjä ja sijoittaja. Olen laulaja ja ryhmäliikunnanohjaaja. Ja samalla vielä paljon muuta. Mutta...

Media ja kahvipöytäkeskustelut täyttyvät sanoista ja lauseista, jotka kertovat opettajien vahvasti heikentyvästä hyvinvoinnista. Korona-aika on antanut oman sysäyksensä opettajien jaksamisen heikkenemiselle. On toivottavaa, että monet kuormitukset tipahtavat hartioilta korona-ajan kääntyessä jälleen normaaliin, vaikkakin ehkä uuteen sellaiseen....