Jes, mä tein sen!

05.01.2024

Nimittäin nostin vähän ennen joulua maastavedosta sata kiloa. Jes! Jes! Jes! Tiedän, että jollekin tuo kyseinen sata kiloa on lämmittelypaino ja toiselle täydellisesti mahdoton tavoite. Osaa ei varmasti kiinnosta tipan tippaa mitkään maastaveto- tai penkkiennätykset, niin kuin ei varsinaisesti salitreenikään nappaa missään muodossa. Mutta miksi halusin kirjottaa ihan kokonaisen blogitekstin tästä aiheesta? Ja miten tämä liittyy mitenkään Ope voi hyvin-blogin hyvinvoinnin tematiikkaan? 

Olen kirjoittanut jo ensimmäisessä blogikirjoituksessani ajasta, jolloin olin todella väsynyt. Se näkyi kaikilla elämäni osa-alueilla. Se näkyi myös rakkaassa harrastuksessani kuntosalilla. Väsyneidenkin aikojen läpi kävin treenaamassa, ja näin jälkikäteen uskon sen pitäneen minut poissa totaalisesta loppuunpalaamisesta. Seinäähän minulle ei koskaan tullut vastaan, vaikkakaan en usko sen olleen kovin kaukana. Kuitenkin väsymys näkyi minulla salilla kehon kuormituksena, joka johti siihen, etten treenaamisesta huolimatta kehittynyt oikeastaan mihinkään. Tuntui, että jokaisella kertalla aloitin hommat alusta, vaikka treenejä olinkin tehnyt hyvällä asenteella jo vuosia. 

Kuva: Riikka Korosalmi
Kuva: Riikka Korosalmi

Ensimmäisen lapseni syntymän jälkeen noin kahdeksan vuotta sitten aloin treenaamaan PT:n, eli personal trainerin, kanssa. PT:ni, tai siis koutsini, antoi treeneihin rakennetta, auttoi liiketekniikoiden kanssa ja valoi uskoa kehittymiseen kaiken tuon ajan keskellä. Opettaja- ja äitiarjessa oli myös ihanaa mennä treenaamaan tarvitsematta itse sen tarkemmin miettiä, mitä tehdä. Oli ihanaa, kun sai vain tehdä, kun joku toinen teki kerrankin ajattelun ja päätökset puolestani. Treenien aikana puhuimme kaikesta: elämästä ja kuolemasta, lapsista ja vanhemmista, treenistä ja levosta, hyvinvoinnista ja pahoinvoinnista. Noista keskusteluista olen saanut ison määrän ajatuksia lähteä myös kyseenalaistamaan omaan silloista toimintaani ja arkeani.

Muistan ajan, kun aloin opettelemaan koutsini kanssa maastavetotekniikkaa. Uuden oppiminen innosti, ja toisaalta hitaiden kehitysaskelten kohdalla tekeminen turhautti. Muistan ajan, kun iloitsin nostaessani uuden maastavetoennätyksen: 60 kiloa! Noin 60-70 kilon kohdalla ennätykseni junnasikin muun fyysisen kehittymiseni kanssa useita vuosia. Silloin sadan kilon rajan ylittäminen tuntui mahdottomuudelta. Ja siksi minusta tuntuukin juuri nyt niin hyvältä: minä tein tuosta mahdottomasta totta! Mutta miten? 

Vuosien aikana olen oppinut enemmän siitä, kuka minä oikeasti olen ja mitä minä tarvitsen voidakseni hyvin. Olen oppinut sanomaan oikeisiin paikkoihin kyllä ja käyttämään enemmän sanaa ei. Olen opetellut tekemään tasapainoa työn ja perheen välille, olen etsinyt omia rajojani ja oppinut asettamaan niitä työssäni tarkemmin. Olen nukkunut enemmän. Olen treenannut enemmän ja erityisesti laadukkaammin. Yhteen niputettuna olen tehnyt hyvinvointini eteen paljon erilaisia ratkaisuja, joiden ansioista kehittyminen salitreenissä on ollut mahdollista siihen pisteeseen, että voin iloita nyt uudelle sataluvulle siirtymisestä. Maastavedon satanen symboloi siis minulle jotain suurempaa. Jotain sellaista, jonka en uskonut olevan mahdollista. Jotain sellaista, joka kertoo minulle nyt sen, että olen osannut viime vuosien aikana tehdä oikeita ratkaisuja itseni ja hyvinvointini eteen. Nyt siis hypin vielä hetken innosta viimeisimmän ennätykseni vuoksi. Ja tietysti taputan koutsia olkapäälle kiitoksena jokaisesta hyvästä neuvosta, oivalluksia tuovasta ohjeesta, pohjattomasta kärsivällisyydestä ja suuren suuresta sydämestä. 

Mitkä asiat sinulla korreloivat elämässäsi hyvinvoinnin taakse tehtyjen ratkaisujen kanssa? Onko sinulla jokin tietty tavoite, johon pyrit? Mitä pystyt tekemään silloin, kun menee erityisen hyvin? Mitä muuttuu mahdottomaksi, kun koet olevasi erityisen väsynyt?

Loma alkaa olla lopuillaan ja ensi viikolla koittaa paluu työhön. Pitkä loma on tehnyt kohdallani juuri oikein tehtävänsä ja ajatus ensi viikosta kutkuttelee jo kivasti. Tulossa on todella mielenkiintoinen kevätlukukausi.

Juuri omannäköistä alkavaa vuotta sinulle!

Kuva: Riikka Korosalmi
Kuva: Riikka Korosalmi

Jos haluat jakaa ajatuksiasi tai antaa palautetta minulle tähän aiheeseen liittyen, voit kirjoitella niitä tähän palauteboxiin.